Pieni potilas Elmo

Meille tulikin vähän erilainen viikonloppu kuin alunperin oli suunniteltu. Torstaina töistä tullessani löysin useat oksennukset kotoa. En ehtinyt kauaa miettiä, kuka on kipeä, kun Elmo jo taas oksensi. Oksennus oli pelkkää keltaista limaa ja vaahtoa, joten poika ei varmastikaan ollut syönyt päivän aikana mitään. Illallakaan ruoka ei maittanut, ja Elmo oli myös hieman vetäytyvä. Silmät olivat todella surullisen oloiset. Hiekkalaatikollekaan ei ollut asiaa. Huolestunein mielin kävimme nukkumaan.

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin oksentamiseen kolme kertaa ja aamulla Elmo oli todella nuutuneen oloinen, joten otin puhelun kissaklinikalle. Sieltä annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko yrittäisin itse pakkoruokkia Elmoa tai toisin sen klinikalle nesteytykseen. Töihin oli pakko lähteä, joten vein Elmon klinikalle hoidettavaksi ja yritin tehdä itse töitä. Eihän siitä kyllä oikein mitään meinannut tulla.

Iltapäivällä sain vihdoin soiton klinikalta. Elmo oli nesteytyksessä jo hieman virkistynyt. Hoitaja sanoi, että Elmo oli jo ehtinyt kuivahtaa, joten oli hyvä ratkaisu, että vein pojan jo aamusta hoidettavaksi. Varsinkin kun viikonloppukin oli tulossa (ja meidän suosima klinikka on silloin kiinni). Mitään erikoista ei verikokeissa löytynyt, eikä Elmolla myöskään ollut suolitukosta, jota itse olin eniten pelännyt. Todennäköisesti kyseessä oli siis vatsapöpö, jonka alkuperästä ei kyllä ole mitään tietoa. Yksi veikkaus on, että toimme Vertin kanssa pöpön Tallinnasta, mutta Vertti taas toisaalta on ihan terve.

Elmo oli siis koko perjantaipäivän klinikalla nestetipassa ja sai lääkkeitä, ja illalla kuuden aikaan hain hänet kotiin. Vertti oli meitä kotona vastassa ja pojat haistelivat toisiaan pitkään. Elmon tassussa oleva sideharso ihmetytti kumpaakin kovasti (myöhemmin tuppo löytyi siististi irrotettuna portaista...).

Perjantai-illan aikana Elmo ei vieläkään innostunut ruoasta. Lopulta myöhään illalla sain sen syömään kädestä pienen kourallisen nappuloita ja maitohappobakteeritahnaa (jota Vertti olisi ehdottomasti halunnut syödä koko putkilollisen, ja koska ei saanut omaa annosta, nuoli Elmon suupielet ja lusikan). Nukkumaan mentyäni Elmo oli myös - silminnäkijän mukaan - maistanut vähän märkäruokaa! Pahoinvointi ei onneksi enää kotiinpaluun jälkeen jatkunut, Elmo oli saanut pahoinvoinnin estolääkettä klinikalla.

Tänään aamulla Elmo osoitti jo vähän kissaantumisen merkkejä, otti juoksuaskeleita ja näytti virkeämmältä. Pissahätä palasi jo perjantai-iltana, ja pissaaminen onkin ollut ahkeraa nesteytyksestä johtuen. Vertti on yrittänyt koko päivän saada Elmoa mukaan leikkiin, eikä ymmärrä kun toinen on niin väsynyt. Elmo söi päivällä vähän, mutta koska mielestäni se ei ollut läheskään riittävästi, annoin sille klinikalta mukaan saadun lääkkeen, joka lisää ruokahalua. Sen jälkeen ruoka onkin maittanut :D Ruokakupilla on käyty illan aikana aika monta kertaa! Elmo on myös jo vähän leikkinyt ja vaatinut suuren määrän rapsutuksia. Rapsutuksia on kyllä annettu ilman pyytämistäkin, täällä ollaan niin iloisia siitä, että poika on paranemassa.

Nyt näyttää siis hyvältä, toivotaan että paraneminen jatkuu samaan malliin ja Elmo on pian kokonaan oma itsensä. Mutta kyllä tässä taas ollaan oltu huolesta hulluna, eikä oikein vieläkään ole normaali olotila. Maailmassa ei varmasti ole montaa kamalampaa asiaa kuin sairastava kissa ja siitä aiheutuva avuttomuuden tunne.

Toipilas pesässään.