Super C(o)at in Tallinn

Tässä tulee vihdoin lupaamani matkaraportti Vertin matkasta Tallinnaan!

Matka alkoi perjantaina Helsingistä iltalaivalla. Heti ensimmäisenä itse laivaan pääsy oli melko haasteellista, kun jostain syystä matkustimme bussilla terminaalista laivan autokannelle (laivan ovet eivät ilmeisesti toimineet jotta olisimme voineet itse omin jaloin kävellä laivaan). Autokannelta meidän piti sitten omin voimin päästä 3 kerrosta ylöspäin rappusia, kantaen mukanamme 2 kissaa, kissanrattaita, rinkkaa, vedettävää isoa laukkua sekä kissan näyttelyhäkkiä... Rullaportaat eivät toimineet eikä hissiä ollut. Huhhuh, päästyämme vihdoin hytin luo alkoi olla huumori aika vähissä ja vaatteet märkänä hiestä. Varsinkin kun hyttiä ei vielä ollut edes siivottu edellisten asiakkaiden jäljiltä. Pienen odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin hyttiin ja Vertti pääsi jaloittelemaan, samoin kuin matkakumppaninsa Onni-ocicat.

Tuolla toisella sängyllä on joku Outo Katti.
Vai olikohan se sittenkin ocicat? En mä
oikein muista. Mutta sillä on melkein
samanlaiset täplät kuin mulla! 

Loppumatka sujui rauhallisesti (mitä nyt Onni katosi hetkeksi sängyn alle) ja Tallinnaan saavuimme klo 23 jälkeen. Otimme taksin hotellli Shnelliin, joka osoittautui mukavaksi paikaksi. Erittäin edullinen, siisti ja kissalle sopiva. Huoneessa ei ollut koloja (johon kissa voisi piiloutua tai kadota), ja lattialla ei ollut tympeää kokolattiamattoa vaan laminaatti. Pikaisen suihkun jälkeen kävin nukkumaan, mutta Verttipä ei ollutkaan samaa mieltä. Koko yön Vertti puuhaili jotain jännittävää. Oli mm. mukavaa tonkia kaikki matkatavarat, kaataa sturdilaukku, raapia hiekkalaatikosta hiekat lattialle, tiputtaa vesipullo pöydältä ja kiivetä hattuhyllylle. Emännän unet jäivät noin 3 tuntiin ekana yönä.

Jos mä haluun olla täällä niin mä oon.
Mee sä vaan nukkumaan, mä jatkan vielä
vähän tätä touhuilua. 

Aamulla kello herätti kuudelta. Aamiaisen jälkeen suuntasimme taksilla näyttelypaikalle. Onneksi mukana oli ulkomaannäyttelykonkari, joka neuvoi koko ajan mitä tapahtuu. Muuten olisin voinut olla hetkittäin sormi suussa, aika moni asia tehtiin vähän eri tavalla kuin Suomen näyttelyissä. Vertti ja Onni majoittuivat näyttelypaikalla samaan tuplasturdiin (väliovi oli kiinni) ja hienosti pojat viihtyivät yhdessä. Vertti pariin kertaan kyllä sähähti Onskalle. Tulkitsimme tämän kuitenkin niin, että kun olen kieltänyt Verttiä kiusaamasta pienempiään (eli Elmoa), niin Vertti sitten kokeili kiusata isompiaan.

Lounaalla näyttelypäivän aikana. 

Vertin tuomarina oli ekana näyttelypäivänä Jarmo Räihä. Räihällä oli tuomarioppilas, joten sain arvostelusta paljon irti, kun tuomari selitti oppilaalleen Vertistä. Räihä sanoi arvostelun aikana noin viisi kertaa, että Vertillä on todella upea turkki. "Super coat, very excellent, super!". Arvostelun lopuksi hän vielä sanoi suomeksi minulle, että tämä oli kyllä päivän paras eurooppalaisturkki. Myöhemmin huomasin vielä, että hän oli alleviivannut kahteen kertaan arvostelusetelistä sanat super coat. Päivän parhaalla eurooppalaisturkilla pääsimme myös Tuomarin Paras -valintaan, mutta siellä tie katkesi upean burman tullessa nominoiduksi. TP-valinnassa Räihä sanoi minulle vielä:"Tämä on kyllä ehdottomasti kisan paras turkki tänään." Kyllä lämmitti emännän sydäntä kuulla, että turkki on hieno. En ole koskaan pessyt Verttiä näyttelyyn, vaan luotan lähinnä laadukkaaseen ravintoon turkin ja ihon hoidossa. Ja nyt siitä tuli hieno kiitos!

Lauantaina saadun sertin ansiosta Vertti valmistuikin sitten International Premieriksi, kuten matkatoverinsa Onnikin. Seurueen kolmas kissa olikin sitten upeasti Best in Show kastraattinaaras, joten illalla juhlistimme kaikkia kolmea kissaa kuohuviinillä hotellihuoneessa.

Uusi titteli, vanha omahyväinen ilme. 

Lauantain ja sunnuntain välinen yö sujui samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin yö. Vertti oli koko päivän levännyt näyttelyhäkissä, joten yöksi riitti mukavasti virtaa. Emäntä nukkui noin 3,5 tuntia...

Sunnuntaina Vertti kisasikin sitten jo uudessa luokassa. Tuomarina oli Luigi Comorio, joka tuomaroi Verttiä myös kuukausi sitten Lahdessa. En odottanut suuria, Luigi ei oikein taida olla eurooppalaisten lyhytkarvojen ihailija. Serti kuitenkin tuli ja turkkia taas kehutttiin, mutta siihen se jäi. Emme saaneet kutsua TP-valintaan, ja lauantainen Räihän nominoima burma oli myös Luigin nominointi. Sunnuntaina Vertin arvosteli myös rinnakkaisarvosteluna tuomarioppilas Marina Vinkel. Laitoin Vertin hänen eteensä pöydälle ja hän sanoi:"Aaa, the boy with the super coat from yesterday!" :) Ja taas oli emäntä yhtä hymyä!

Vertti vietti päivän rennosti häkissä, ja nukkui selällään riippumatossaan loppupäivästä. Taisi jo orastava väsymys kolkuttaa ovella Vertilläkin, emäntä oli jo aivan puhki kahden yön valvomisen jälkeen.

Vertin näyttelyhäkin sisustusta. Alakerrassa
wc-tilat ja ruokailutilat, sekä rauhaisa
soppi nukkumiseen. Yläkerrassa avoin
tila itsensä esittelemiseen näyttelyvieraille
(jos sattuu olemaan sillä tuulella). 

Näyttelypäivän jälkeen koitti kotimatka, joka sujui yllättävän nopeasti väsymyksestä huolimatta. Laiva lähti Tallinnasta klo 17.15 ja Helsingissä olimme 19.45. Tällä kertaa pääsimme laivaan kävelemällä ja hissit ja rullaportaat olivat toiminnassa, joten matka alkoi lupaavasti. Jouduimme kuitenkin vielä vaihtamaan hyttiä laivassa, koska saamamme hytti olikin jo toisen asiakkaan käytössä! Kaiken kaikkiaan siis ainoat ongelmat näyttelymatkan aikana aiheutti tämä nimeltämainitsematon laivayhtiö, kaikki muu sujui loistavasti. Vertti nautti kaikesta uudesta ja saamastaan huomiosta, ja Vertin kanssa oli helppoa matkustaa. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin ulkomaan näyttelyreissuihin! Toivottavasti tästä postauksesta on apua sellaisille, jotka miettivät uskaltaako kissan kanssa lähteä ulkomaan näyttelyyn. Itse hermoilin kovastikin ennen matkaa ja myös matkan aikana, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että hieno kokemus ja kyllä kaikesta selviää, ainakin Tallinnassa, jossa ihmiset ymmärtävät hyvin suomeakin :)

Maanantaipäivä kului sekä Vertiltä että emännältä
peittojen alla, matkasta toipumisen merkeissä.