Kakkainen juttu

Huokaus. Kissanomistajan arki on joskus kakkaista. Enpä olisi aamulla uskonut, että illalla kaivelen otsalamppu päässä kissan kakkapökäleitä saunan pesuhuoneessa. Mutta miten tähän oikein päädyttiin?

Harrastan pianonsoittoa, ja ostin pari vuotta sitten sähköpianon. Nuori mies Vertti tykkää kovasti vääntää pianosta volyyminupit kaakkoon, jotta emäntä voisi pelästyä mahdollisimman paljon kun seuraavan kerran laittaa pianoon virtaa ja alkaa soittamaan. Tämän estämiseksi pianon koskettimet ja säätimet onkin suojattu kankaalla. Kangas otettiin käyttöön sen jälkeen, kun volyyminappulan nuppi oli pari kertaa löytynyt milloin mistäkin, kerran saunan lauteiden alta, kerran kiipeilypuusta. No, tänään Vertti oli jotenkin saanut suojakankaan pois paikaltaan ja nuppi oli jälleen kadonnut. Ajattelin, että se löytyy jostain lähettyviltä, niin kuin aiemminkin. Aikani etsittyäni aloin kuitenkin käydä epätoivoiseksi, kun nappulaa ei löytynyt mistään. Mutta ei kai se katti kuitenkaan sitä olisi mennyt nielemään, eihän? Etsin taskulamppua, jotta olisin päässyt katsomaan kirjahyllyn alle ja muihin pimeisiin paikkoihin, mutta löysin vain otsalampun. Joten pyörin sitten otsalamppu päässä ympäri asuntoa etsien pienen pientä pianon osaa. Vaan eipä sitä nappulaa löytynyt. Ajattelin luovuttaa. 

Samassa hiekkalaatikolta kuului touhukasta kaapimista. Saapuessani siivoamaan herra Vertin tuotoksia, minut vastaanotti ensimmäisenä järkyttävä haju. Seuraavana kohtasin pökäleen, joka oli tipahtanut ilmeisesti kiireisen herran takalistosta lattialle laatikosta poistuessa. Tämä hieman oudohko kakkakäyttäytyminen sai minut epäileväksi, ja kaivoin vessan kaapista lateksihanskat ja kävin käsiksi kakkaan. Ja sieltähän se volyyminappula löytyi, kakan ja karvojen seasta! Jeeeeee!!!! 

Tässä vaiheessa tajusin, että minulla on otsalamppu päässä, lateksihanskat kädessä ja kaivelen kissan kakkaa pesuhuoneessa, jonne näkee suoraan naapurin ikkunasta, koska en ollut sulkenut pesuhuoneen ovea ja meillä oli ikkunoista verhot auki. Keskeytin voitontuuletukseni ja olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

Enpä ainakaan voi väittää, että olisi tylsää tämä elämä näiden riiviöiden kanssa...